26. helmikuuta 2010

Ensimmäinen päivä

24.2.2010
Mä heräsin jo ennen seitsemää aamupalalle. Anna, mun kämppis, lähti näyttämään mulle ruokalan ja matkalla esitteli muutakin kampusta. Makumira on siis yksi Tansanian luterilaisen kirkon ylläpitämän Tumaini yliopiston kampus, jossa voi opiskella teologiaa, lakia tai opettajaksi. Kampus on jotenkin tosi suuri ja monimutkainen, enkä mä vielä yhdessä päivässä oppinu täällä suunnistamaan. Mun huoneeni on pienessä, keltaisessa, rivitalon tyyppisessä tyttöjen asuntolassa, jossa on 7 muuta huonetta sekä vessat ja suihkut rakennuksen molemmissa päissä. Ovet on mukavasti omaan pieneen pihaan ja metsään päin, joten terassilla voi hyvin pestä rauhassa pyykkiä ja tepastella pyyhe päällä suihkuun. Meidän huone on tosi pieni. Meillä on Annan kanssa omat sängyt, mutta yhteinen koulupöytä ja vaatekaappi. Muuta tänne ei mahtuiskaan. Anna on chagga heimoon kuuluva teologian opiskelija. Anna on kotoisin Kilimajaron läheltä, mutta asuu nykyisin Dar es salaamissa aviomiehensä ja poikansa kanssa. Anna tietenkin näkee perhettään vaan lomilla. Annan tyyppisia naisia, joilla on mies ja lapset muulla, on täällä enemmänkin. Multakin on kysytty jo monta kertaa olenko naimisissa.
Aamupäivällä Anna vei mut ostoksille pienelle ostoskadulle heti kampuksen ulkopuolella, koska mun kaikki hygieniatuotteet on vielä iloisesti Amsterdamissa. Anna on ollu muutenkin tosi ystävällinen. Se on opettanut mulle swahilia, ja kuinka kääriä moskiittoverkko oikein päiväksi sekä sen, ettei kannata jättää mitään hyviä kenkiä oven ulkopuolelle, koska koirat saattaa viedä ne. Ylipäätään kaikki on täällä tosi ystävällisiä. Naapurihuoneen opettajaopiskelijatytöt kutsuivat mut kylään ja syömään huoneeseensa, nauroivat mun jo nyt palaneille olkapäille ja sille, että mä olen läkähtyä, vaikka täällä on kuulemma viileää. Kaikki, jotka oon tavannu, on toivottanut mut lämpimästi tervetulleeksi. Kaikkien mielestä mä olen ”charming”, ”super tall” ja ”cute”, jopa niin suloinen, että asuntolan tytöt oli kaikki sitä mieltä, että mä olen vasta 16-vuotias!
Illalla tapasin naapurihuoneessa asuvan saksalaisen Tinan, joka on hyvin ymmärtänyt uuden tulokkaan hämmennystä ja osannut antaa paljon ohjeita, jotka paikallisille on täysin itsestäänselviä. Muunmuassa sen, että älä koskaan öisin kävele ilman taskulamppua, äläkä koskaan pimeällä poistu teiltä. Kampuksella on kuulemma paljon käärmeitä, jotka ei pidä siitä, että niiden päälle astutaan, mistä en toki heitä moiti.
Illalla tuli ensimmäinen sähkökatkos. Mä olin Tinan kanssa syömässä myöhäistä päivällistä ruokalassa, eikä meillä ollut taskulamppuja mukana. Paluumatka asuntolaan meni ihan haparoimiseksi, mutta Tina oli onneks jo sen verran tuttu ympäristön kanssa, ettei me kuitenkaan eksytty. Loppuillan mä opiskelin swahilia otsalampun valossa. Just ku menin nukkumaan alkoi taas viereissä kahvilassa matsin jännääminen. Tunnarista päätelleen kyseessä oli mestarien liigan ottelu. Onneks äiti oli antanu mulle korvatulpat mukaan, joten mä nukuin oikeinki sikeästi jopa 12 tuntia. Yhden kerran mä heräsin aamuyöllä, kun sähköt taas palas ja valot rapsähti päälle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti