Viimeinen päivä ennen lähtöä

Vuosien haaveilun jälkeen mä olen vihdoin lähdössä Afrikkaan. Tansania on kutsunut mut vierailulle elämään puolisen vuotta keskellä sellaista kulttuuria ja kieltä, joita en tunne, ja jotka tuskin tuona lyhyenä aikana tulevat mulle täysin avautumaankaan. Laukut on nyt pakattu, rokotukset otettu ja läheiset hyvästelty. Mä olen ottanut mukaan kaikkea mahdollista, kymmeniä lääkkeitä, ruokaa, kumisaappaat, taskulamppuja... Kuunnellut monia ohjeita, neuvoja, vinkkejä ja varoituksia. Katsellut Tansanian kuvia kavereilta, netistä ja google earthista. Lukenut Tansanian historiaa, swahilia, afrikkalaista kirjallisuutta, kehitysmaatutkimusta... Mä olen jo puolen vuoden ajan loputtomasti valmistellut matkaani, vaikka tiedän, etten huolellisellakaan valmistautumisella voi täysin varautua kaikkeen siihen, mitä tulen kohtaamaan.

Erityisesti pyrin ottamaan selvää jo etukäteen paikallisesta kulttuurista ja tavoista. Jossain vaiheessa päätin kuitenkin luovuttaa ja vain todeta, etten tiedä mitään. Tulen huomisesta lähtien olemaan vieras oudossa paikassa, joka ei tunne tapoja, perinteitä eikä aina oikeaa tai soveliasta käytöstä. Mutta mähän olenkin menossa oppimaan ja kuuntelemaan. Mä olen aina ollut kaiken loppuun asti suunnitteleva, ennakoiva ja huolellisesti valmistautunut. Ehkä ensi kerran annan tästä tavastani nyt hieman periksi ja myönnän, etten tiedäkään kaikesta kaikkea. Tuntuu yllättävän hyvältä vaan heittäytyä johonkin tuntemattomaan ja ainoastaan valmistaa itsensä olemaan avoin kaikelle vastaan tulevalle. Tuntuu vähän siltä kuin lapsena, kun kaikki oli niin kovin uutta. Tuntuu vapaalta, odottavalta, toiveikkaalta ja luottavaiselta.

Lauantaisiin läksiäisiin tuli tosi paljon kavereita ja perhettä, ja ne, jotka eivät päässet ovat muuten toivottaneet hyvää matkaa. Yhtäkkiä huomaa selvästi, kuinka paljon ympärillä onkaan ihmisiä, joille merkitsee jotain. Lähes kaikki on kysynyt, jännittääkö mua. Ei jännitä. Varsinkin näiden viimeisten päivien ansiosta mun oloni on levollinen ja rohkea. Ei siksi, että tietäisin pärjääväni, vaan siksi, että olen saanut entistä paremmin huomata, mitä kaikkea tänne on jäämässä odottamaan - paikka, johon taas syksyllä palata.

Kiitos kaikille toivotuksista ja halauksista! Mä olen valmis!