Kutsumaton vieras

Nyt se on sitten testattu. Nimittäin mun käytännön taitoni todellisessa käärmetilanteessa. Eilen illalla yhdeksän aikaan me syötiin Annan kanssa iltapalaa meidän huoneessa. Yhtäkkiä pihalta kuului huuto, joka sai mut ryystämään teet vääräänkurkkuun: ”Njoka! Njoka!” (Käärme) Ihmiset huusi meille hädissään pihalta ”Älkää tulko ulos! Älkää avatko ovea! Käärme yrittää tulla teidän oven alta sisälle!” Anna rynnisti heti ovelle luuta kädessään ja alkoi vimmatusti sutia sillä oven ja lattian väliseen rakoon. Mun ratkaisuni puolestaan oli ulvahtaa Hyvä Jumala! Ja nousta äkkiä koulupöydän tuolille seisomaan ja vapisemaan kuin haavan lehti. Sekava swahilin kielinen älämölö oven ulkopuoleta jatkui, sitten kuului kovaa pauketta, jonka jälkeen ihmiset selvästi rauhottuivat ja meille annettiin lupa tulla ulos. Hieman Annan perässä mäkin uskaltauduin pihalle. Käärme oli ehtinyt paeta kohtaloaan parin metrin päähän meidän ovesta, jossa se nyt makasi verisenä. Eräs nuori mies oli urheasti käynyt sen kimppuun harjanvarrella, joka sekin oli nyt säpäleinä pitkin terassia. Mä tuijotin lasittuneena sitä iljettävää otusta, joka oli erehtynyt luulemaan olevansa tervetullut meille lämmittelemään ja juomaan kupin kuumaa illan ratoksi. Ihmisiä hääri niljakkeen ympärillä ja kaikki mitä mä siitä hätääntyneestä puheensorinasta onnistuin käsittämään oli ”musta mamba”. Välittömästi mun päätäni alkoi särkeä ja aloin voida pahoin. Mä jätinkin muut hälisemään ulkopuolelle ja siivoamaan sotkun ja menin itse takaisin sisälle omaan sänkyyni. Vaikka ei siellä enää niin turvalliselta tuntunutkaan.