Avunpyyntö

Vielä ennen lähtöäni haluan kertoa erään ihmisen tarinan. Haluaisin pystyä auttamaan häntä, mutta en oikein tiedä miten. Siksi kerron sen teillekin.

Naapurihuoneessani asui maisterintutkintoaan suorittava Faustine. Hän sain työnsä hyväksytyksi upein arvosanoin jo pari viikkoa ennen koeviikon loppumista, joten hän oli ensimmäisiä meistä asuntolan tytöistä, joka jätti kampuksen. Pari kuukautta sitten minulla tuli illalla kahviloiden jo sulkeuduttua kamala nälkä ja menin siksi hattu kourassa Faustinen ovelle leipää anelemaan. Sisällä huoneessaan Faustine itki, vaikka yrittikin sitä kovasti peittää. Lopulta sain hänet taivuteltua kertomaan mikä oli hätänä. Nainen näytti kuvan nuoresta pojasta ja sanoi, että tämä poika oli päättänyt kuolla. Faustine oli yrittänyt puhua hänelle, mutta taurhaan. Poika oli ollut jo 4 päivää syömättä mitään, eikä kukaan kyennyt hänen päätään kääntämään. Menin paniikkiin ja lupasin auttaa. Käskin Faustinen soittaa pojalle välittömästi uudestaan ja valaa häneen uskoa.

Viikkoa myöhemmin tapasin itse tämän pojan. Immanuel sanoi olevansa 17-vuotias, vaikka ei voinut tietää varmasti. Hänen isänsä oli ollut lyhyessä salasuhteessa Immanuelin äidin kanssa, eikä ehkä edes tietoinen siitä, että nainen oli tullut raskaaksi. Muutaman vuoden päästä, miehen ollessa edelleen naimisissa Faustinen siskon kanssa, avioparin ovelle tuotiin noin 2-vuotias poika. Immanuelin äiti oli hylännyt tämän ja lähettänyt isän hoiteisiin heti, kun poika oli tarpeeksi vanha eroamaan äidistään. Vuoden päästä tästä isä kuoli yllättäen, mutta poika jäi silti asumaan Faustinen jo neljättä kerta raskaana olevan siskon luokse, sillä pojalla ei ollut mitään muutakaan paikkaa. Koska isä kuoli, kukaan ei edelleenkään tiedä missä tai kuka on Immanuelin äiti. Faustinen sisko jäi siis yksin neljän lapsensa kanssa sekä huolehtimaan pienestä pojasta, jonka äidin kanssa edesmennyt mies oli pettänyt avioliittolupauksensa.

Faustine on yhdessä siskonsa kanssa elättänyt poikaa ja kustantanut tämän kalliit koulumaksut tähän asti. Poika on pärjännyt opinnoissaan hyvin ja on nyt pyrkimässä Makumiran yliopistoon. Akateemisiin opintoihin Faustinen perheen rahat eivät kuitenkaan enää missään nimessä riitä. Yhden kouluvuoden maksu on vajaa 2000 euroa. Poika on tähän asti saanut opiskella englanninkielisessä koulussa, mutta silti tähänastinen koulutus on vielä liian vähäinen tarjoamaan hänelle minkäänlaista virallista työtä. Tie on noussut pystyyn. Tästä eteenpäin mahdollisuuksia ei enää ole ja pojan rooli on edelleen jäädä kasvattiperheensä tuen varaan. Poika ei kristittynä ajatellut voivansa tehdä itsemurhaa, mutta oli päättänyt lopettaa syömisen ajatellen siten vaan hitaasti kuihtuvansa pois elättäjiensä tieltä. Faustine ei ollut saanut pojan päätä käännettyä, sillä hänellä ei ollut mahdollisuutta luvata valoa tilanteeseen, joka oli yhdessä koko suvun kanssa todettu.

Immanuel tuli minun pyynnöstäni kaikesta huolimatta ilmoittautumaan yliopiston pääsykokeisiin ja samalla hän tuli tapaamaan myös minua. Poika istui edessäni ja kertoi tarinaansa sekä kuvaili kasvattiperheensä tilannetta. Faustinen sisko yrittää elättää perhettään viljemellä pientä maa-alaansa. Kaikkien lasten koulumaksut hän on tähän mennessä saanut katettua, mutta usein on päiviä, joilloin ei ole mitään syötävää. Immanuel on nyt jo iso mies, joka syö suuren osan perheen päiväannoksista. Myös tilanpuute on ongelma, sillä koko perhe elää kahden huoneen asumuksessa. Immanuel sanoi tuntevansa suurta häpeää viedessään varoja Faustinan siskon omilta lapsilta, olemalla tiellä ahtaassa kodissa sekä vaivoina koko suvulle. Immanuel haluaa lapsuutensa haaveammattiin opettajaksi, jotta voisi maksaa takaisin, edes jotain siitä, mitä hänelle on tarjottu. Pojan toiveena oli, että hän kykenisi rakennuttamaan uuden, paremman ja tilavamman kodin Faustinen siskolle ja tämän lapsille. Immanuel tietää, että hän on jo aikuinen. Hänen tulisi muuttaa pois vieraiden nurkista ja alkaa elättämään itseään. Se ehkä onnistuisi pienen bisneksen perustamisen, kuten kioskin tai vastaavan kautta, mutta taloa niillä tuloilla ei rakennettaisi. Ilman kunnon koulutusta ja työpaikkaa hän ei voi koskaan maksaa takaisin. Totuus siis on, että koska rahaa ei ole nyt, sitä ei tule koskaan olemaankaan. Hän tietää miten hyvä hänet kasvattanut nainen on ollut. Tien nouseminen pystyyn sai hänet niin suuren häpeän ja epätoivon valtaan, jotta hän päätti kuolla pois hyvien ihmisten tieltä.

Poika puhui koko ajan hyvää englantia. Hän oli erittäin kohtelias ja asiallinen, mutta hermostunut ja häpeissään, sillä pyyhki alituisesti käsiään kankaiseen nenäliinaansa. Mutta kukapa tuntisi olonsa luontevaksi kertoessaan vastaavia asioita täysin tuntemattomalle ihmiselle. Mistä johtuu, että minulla on aina niin paljon asiaa ja painokasta sanottavaa, mutta näissä tilanteissa en sitten osaakaan sanoa mitään, millä tuntuisi olevan tilannetta parantava voima. Minä ainoastaan kiitin poikaa luottamuksesta, siitä että hän oli uskonut tarinansa juuri minulle. Kerroin hänelle, ettei minullakaan ole rahoja, joita hän tarvitsee, mutta sanoin, että yritän auttaa. Lupasin kertoa hänen tarinansa muillekkin, jos hän siihen suostuu, ja etsiä siten ihmisiä, joilla ehkä olisi mahdollisuutta auttaa. Sanoin, etten voi luvata mitään, mutta katsotaan. Sanoin hänelle myös, että minun yritykselläni ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, jos hän itse nyt luovuttaa. ”Jos lakkaat syömästä, et jaksa opiskella, etkä siten voi mitenkään pärjätä pääsykokeissa. Sinun tehtäväsi on nyt keskittyä toteuttamaan unelmasi. Toiveet eivät voi toteutua, jos luovuttaa jo ennen kuin on ottanut edes ensimmäistäkään askelta. Ymmärrän sinun epätoivosi. Tilanne näyttää mahdottomalta, mutta älä silti itse sulje ovea, ennen kuin se aivan varmasti ja lopullisesti edessäsi suljetaan.”

Olen täällä oloni aikana huomannut, kuinka suuri merkitys perheellä ja omalla taustayhteisöllä on sekä rahallisesti että yksilön identiteetin kannalta. Mitä kamalanpaa voi yhteisöllisessä kulttuurissa elävällä ihmisellä olla, kuin se, ettei ole yhteisöä. Pojalla ei ole juuria, hän ei tiedä kuka hänen äitinsä on, tai että onko hänellä sukua jossain. Hän ei myöskään oppinut tuntemaan isäänsä. Yhä jollain tasolla esi-isiä palvovassa yhteisössä kuoleilla sukulaisilla on suurta merkitystä. Heitä pidetään suuressa arvossa, kunnioitetaan ja heidän uskotaan ohjaavan jälkeläisten elämää yhä henkien maailmasta käsin. Immanuelilla ei ole omista esi-isistään mitään käsitystä. Hänellä ei ole menneisyyttä ja tällä hetkellä hänellä ei myöskään ole tulevaisuutta. Poika ei tiedä, miksi hänen äitinsä hänet hylkäsi. Kun Faustina oli rukoillut häntä syömään, poika oli itkenyt ja sanonut ,että se on turhaa, sillä eihän hänellä ollut mitään mahdollisuutta selvitä tästä elämästä kuitenkaan: ”Minulla ei ole vanhempia, jotka voisivat nyt auttaa. Missä minun äitini on? Näytä minulle minun äitini! Osoita minulle joku, kuka vaan, joku, joka tahtoo olla äitini!”

Tällä hetkellä Immanuel lukee pääsykokeisiin. Faustine on saanut perheensä kanssa kokoon neljänneksen vaadittavasta summasta. Toinen neljännes heidän on mahdollista saada valtiolta opintolainana ja kolmannen he uskovat saavansa kasaan tulevan vuoden aikana, jos yliopisto suostuu odottamaan loppusumman maksun kanssa. Viimeinen neljännes kuitenkin puuttuu. Ensimmäisen opiskeluvuoden ja hyvin edenneiden opintojen jälkeen valtio lainaa opiskelijalle 75% lukukausimaksusta, joten seuraavina vuonna tilanne on jo huomattavasti helpompi. Apua tarvitaan siis vain alkuun pääsyyn. Neljäsosa tarkoittaa noin 500 euroa. Ajattelin ensin kotiin palatessani alkaa etsiä järjestöjä, joilla olisi kykyä auttaa. Sitten äitini kertoi, kuinka moni ihminen silmäilee blogiani ja ajattelin, että onko sitä aina toimittava virallisia kanavia myöten. Voivathan tavallisetkin ihmiset auttaa. Jos sinusta tuntuu, että sinulla olisi mahdollisuuksia ja halua toimia uuden sivun kääntäjänä nuoren pojan elämässä, niin lähetä minulle viestiä sähköpostiini jenni.jaakkola@helsinki.fi. Summan ei tarvitse olla suuri. Jo muutama euro täällä Tansaniassa on paljon rahaa. Jos poika sitten onnistuu pääsemään yliopistoon, otan yhteyttä sähköpostin lähettäneille marraskuun aikana. Kiitos!