15. toukokuuta 2010

Jeesus ja noitatohtorit

Eräänä iltana me olimme Annan kanssa molemmat jo verkkojemme alla makoilemassa ja jutustelemassa niitä näitä. Kampus oli ollut koko illan aivan pimeänä sähkökatkoksen takia. Yhtäkkiä Anna tajusi, että ”Voi ei, me ollaan unohdettu lukita ovi yöksi, enkä kyllä millään jaksaisi enää nousta... Noh, ei se tänään taida olla niin tärkeää, eihän tänne nyt voi tulla varkaisiin. Ei kukaan ihminen nää mitään tällaisessa pimeydessä.” Mutta samassa hän kuitenkin jatkoi epäilevänä ”Ellei se tulija ole noitatohtori!”, pomppasi äkkiä ylös ja meni lukitsemaan oven. Minusta se oli aivan mieletön juttu ja aloin nauraa aivan hervottomana. Oven lukittuaan Annakin alkoi jo hieman nauraa, mutta mutisi kuitenkin ”Niillä on silmät kuin kissalla...” Vielä myöhään, kun Anna jo nukkui, minä edelleen naureskelin sen oudolle, mutta hyvälle vitsille.
Juttu ei ollut vitsi. Ei se jokaisen tansanialaisen mielestä täysin tottakaan ole, mutta samassa totuuskategoriassa, kuten esimerkiksi meille lause ”Jaaha, se on täysikuu, ei tuu taas ens yön nukkumisesta yhtään mitään.” Perinteisessä afrikkalaisessa ajattelussa kosmos on yhtenäinen. Näkyvä maailma ja näkymätön yliluonollinen ovat koko ajan toisiinsa kietoutuneita. Todellisuus tai maailmankaikkeus ei ole jakautunut omiin erillisiin osa-alueisiinsa vaan kaikki toimii yhdessä alati toisiinsa vaikuttaen. Tämä ajattelu on pohjana myös kulttuurin kollektiivisuudelle. Ihmiset ovat aina riippuvaisia muista sekä sidoksissa toisiinsa. Ilman yhteisöään yksilö ei ole mitään. Olemassaolo ymmärretään aina yhteisöön kuulumisen kautta. Tähän olemassaoloon liittyy olennaisena osana myös ihmisen yliluonnollinen tai hengellinen ulottuvuus. Afrikkalaisessa ajattelussa esimerkiksi politiikkaa ja uskontoa ei voi erottaa toisistaan, sillä ajatellaan, että ihminen ei voi koskaan ajatella puhtaasti maallisesti tai jotenkin irrottaa itseään ja ajatteluaan hengellisestä ulottuvuudestaan. Näistä syistä Jumala, yliluonnollinen, esi-isien henget ja erilaiset voimat ovat koko ajan läsnä sekä yhteisöjen että yksilöjen elämässä. Opiskelijaystäväni selitti, että afrikkalaisen ymmärryksen mukaan kuolleet ovat yhä keskellämme. ”Jumala on näkymätön, enkelit ovat näkymättömiä ja Pyhä henki on näkymätön, mutta silti ne kaikki ovat totta ja koko ajan täällä keskellämme, aivan kuten esi-isämmekin. Mitä väärää on siis pyytää apua esi-isiltä? Hehän ovat lähempänä Jumalaa kuin me, sillä he ovat jo siirtyneet siihen samaan näkymättömään maailmaan!”
Monelle tansanialaiselle myös magia ja noituus ovat todellisia. Jotkut noitavoimat ovat pelottavia ja vaarallisia. Lähes jokainen osaa nimetä noidan kotikylästään tai ainakin alueita, jotka ovat erityisen tunnettuja noitatohtoreistaan. Anna uskoo kuitenkin, ettei pahoilla voimilla voi olla häneen vaikutusta, koska hän on kristitty. ”Jeesuksen veri kyllä suojelee minua”, hän selitti. Silti Annaa ja monta muuta teologiopiskelijaa kauhistuttaa ajatus joutua papiksi näille alueille, joissa voi joutua noidutuksi. Erilaisia maagisia kertomuksia kuulee lähes päivittäin. Eivätkä ne ole mitään iltaisin pimeässä kuiskailtuja kummitustarinoita leirinuotiotunnelman tiivistämiseksi. Magiasta ja voimista puhutaan täysin normaalisti ja milloin vaan, ilman sen kummenpaa kummastelun tai juoruilun makua, jopa luennoilla. Kuulen siis juttuja ihmisten erikoisista kyvyistä sekä henkilöistä, jotka ovat joutuneet erilaisten, joko pahojen henkien tai esi-isien henkien riivaamiksi, mutta etenkin puhutaan vanhojen heimouskontojen pyhien paikkojen voimista. Professori Kitomarikin kertoi viime viikolla luennolla, mitä ikävää on esimerkiksi tapahtunut viereisellä Meru vuorella ihmisille (jopa Makumirassa vierailleille eurooppalaisille professoreille), jotka eivät ole suhtautuneet kunnioittavasti pyhiä paikkoja kohtaan tai ovat koskettaneet jotain pyhää ilman asiaankuuluvia rituaaleja. Tarinoita on runsaasti ja niiden sisältämät, minun näkökulmastani taianomaiset asiat, ovat täällä kiinteä ja erottamaton osa arkipäivän elämää ja ajattelua. Joskus niillä myös selitetään asoita, jotka muuten jäisivät vaille vastausta.
Minulle ajatus, että on olemassa jokin muukin todellisuus kuin se, jonka pystyn silmilläni näkemään tai käsilläni koskettamaan, on aina ollut itsestäänselvyys. Minun todellisuuskäsitykseeni sisältyy ajatus yliluonnollisesta voimasta ja ehkä myös sille vastakkaisesta voimasta, eli siis hyvästä ja pahasta. Tunnustan siis, että on olemassa yliluonollinen, mutta minulle sitä on aina edustanut pääasisallisesti vain yksi voima, yksi Jumala. Täällä olen kuitenkin alkanut miettiä uudelleen näitä käsityksiäni. Minä olen aina ollut demokratian kannattaja. Suomessa on helppo olla yhteen voimaan uskova, kun käytännössä kaikki muutkin ovat. Täällä minä kuitenkin olen se outo vähemmistön edustaja. Kumman enemmistön mielipide on siis oikea, suomalainen vai tansanialainen? No, tuskin sitä tarvitsee tai voikaan tässä elämässä ratkaista, mutta ainakin voin kysyä, mitä jos käsitykseni yliluonnollisesta onkin ollut aivan liian kapea?
Ylipäätään huomaan tehneeni kummallisia (ja ylimielisiä) erotteluja oman ja toisten uskomusten välille. Tai varsinkin olen ajatellut jotkut traditionaaliset tai itämaiset uskonnot aikamoiseksi höpönlöpöksi. Mutta jos todella ajattelee, niin mitä eroa oikeastaan on ihmeillä ja magialla? Miksi minulle poppamiehen tekemä parannusrituaali on magiaa ja taikuutta, kun tarina Jeesuksen parantamasta sokeasta on kuvaus ihmeestä? Miksi minä kutsun toisten uskonnollista puhetta loitsuiksi, kun omaani nimitän hartaaksi rukoukseksi? Miksi minusta on ”pakanuutta” rukoilla esi-isiä toimimaan jonkinlaisena pyynnön välittäjänä Jumalalle, mutta pyhimysten kunnioitus ja samanlaisen pyynnön esittäminen heille on kristinuskoa? Miksi papin sanat muuttavat ehtoollisviinin vereksi, mutta kylänvanhimman rituaaliset sanat ovat tyhjää hölynpölyä? Tai miksi voodoon kosketusmagia on huvin aihe, mutta samalla ihmiset sankoin joukoin pyhiinvaeltavat koskettamaan keskiaikaisen pyhimyksen vaatepartta uskoen sen edelleen sisältävän kantajansa pyhyyttä, ja siksi vaikkapa sairauksista parantavaa voimaa? Miksi oma usko on uskontoa, toisten usko pelkkiä uskomuksia, magiaa, taikuutta ja loitsuja?
Raamatustakin löytyy viitteitä toisiin jumaliin ja voimiin, jotka ovat todellisia, mutta näiden palvominen on Jumalan kansalta kiellettyä. Esimerkiksi Vanhan Testamentin mukaan Aaron muutti puisen sauvansa käärmeeksi Faaraon edessä näyttääkseen, että Jumala on hänet lähettänyt. Paikalle tulivat kuitenkin myös Faaraon noitapapit, jotka naureskelivat Aaronille, että mikäs mies sinä oikein kuvittelet olevasi, ja tekivät saman tempun perässä. Meille suomalaisille kuvaus tällaisesta tapahtumasta on jokseenkin käsittämätön. Tansanialaiselle siinä ei ole mitään kummallista, sillä kertomushan jatkuu siten, että Aaronin käärme söi kaikki toiset käärmeet. Tässä onkin jotain, joka kuvaa monen tansanialaisen kristityn ajattelua. On siis muitakin voimia, mutta kristittyjen kolmiyhteinen Jumala on se voimallisin Jumala, kaikkien muiden yläpuolella. Toisten voimien hyväksikäyttöä ei pidetä hyväksyttävänä, mutta niiden huomioiminen ja kunnioittava suhtautuminen ovat kuitenkin osa afrikkalaista kulttuuria.
Ajatus on myös, että joskus Jumala vastaa rukouksiin odottamattomallakin tavalla. Kun Arushan alueella oli valtava kuivuus, kirkot yhdessä rukoilivat lakkaamatta sadetta pyytäen. Kuukauden kuivuuden jälkeen ihmiset lopulta pyysivät paikallista tietäjää kiipeämään ylös Meru vuoren perinteisille pyhille paikoille ja suorittaman saderituaalin. Tietäjän paluumatkalla alkoi valtava kaatosade, joka piinasi aluetta päiväkausia. Ihmisille tämä sade oli kuitenkin Jumalasta, sillä ”tutkimattomia ovat Herran tiet”. Joskus Jumala toimii noitatohtorin kautta.
En ole ainoa vaihtari, jonka vakiintuneet ajatukset, käsitykset ja mielipiteet ovat muuttuneet tai ainakin joutuneet haastetuksi tässä ympäristössä. Eivät pelkästään ajatukseni yliluonnollisesta vaan myös lähes kaikesta muustakin perustavanlaatuisesta ovat ”kokeneet kolhuja”. Välillä olen aivan sekaisin, mutta yhdestä asiasta olen silti täysin varma. Viimeistään silloin, kun ihminen erehtyy ajattelemaan, että tietää kaikesta kaiken, on aika vaihtaa totaalisesti maisemaa. Siinä on varmaan osasyy sille, miksi minunkin vuoroni viimein koitti...?

1 kommentti:

  1. Onhan noita poppamiehiä ja noitatohtoreita, mutta tämä Jeesus, hän peittoaa heidät kaikki:)

    VastaaPoista