Yksin olemisen outous

Yksinäisyyteen suhtaudutaan täällä todella eri tavoin kuin Suomessa. Annan mielestä ylipäätään ”ei ole hyvä olla yksin”. Mä oon pari kertaa silloin, kun on ollu oikein kuuma, mennyt varjoon istumaan ja pelaamaan pasianssia. Tytöt ei voi yhtään ymmärtää, mitä mä teen, ja kiirehtii seuraksi. ”Miksi ihmeessä pelata yksin?” (Täällä ei varmaan edes tiedetä yhtään pasianssia...) Yksin olemista on paikallisten vaikea käsittää tai sitä, ettei halua olla sosiaalinen. Esimerkiksi tanskalainen Berthil kävelee kampuksella usein mp3:sen kanssa, kuulokkeet korvilla. Tansanialaiset oudoksuu sitä todella paljon. Berthiliä pidetään hieman itsekkään ja todella epäkohteliaana kun se ”tuolla tavoin osoittaa, että haluaa vaan olla omissa oloissaan eikä jutella ihmisille”. Tämä Euroopassa täysin yleinen näky on täällä, ei nyt välttämättä suoranainen loukkaus, mutta todella kummallista kuitenkin. ”Kulttuurien kohtaamista” tapahtuu täällä joka päivä mun tai muiden vaihtareiden ja paikallisten välillä. Tänäänkin me naurettiin ihan kauheesti Annan kanssa toistemme outoudelle. Mut oli kutsuttu päivälliselle kampuksen sairaanhoitajan kotiin. Yhtäkkiä Anna alkoi tiedustella, kenet aion ottaa mukaan... Mitä? Mä en edes tajunnut kysymystä! Anna puolestaan oli ihan hämmästynyt, että mä menen yksin. Anna selitti, että Afrikassa on tapana ottaa mukaan joku ystävä. Musta taas oli täysin älytöntä pyytää mukaan joku, jota ei oltu virallisesti kutsuttu. Kuinka kiusallista olis mennä vierailulle jonkun kutsumattoman kanssa, ilman että ilmoittaa siitä etukäteen! Anna alkoi nauraa mun ajattelulle ja mä taas nauroin Annan absurdille ehdotukselle ottaa tosta noin vaan Tina mukaan. Mä olin ihan varma, että Anna yrittää vaan huijata ja testata mikä kaikki hölynpöly menee mulle läpi. Ottaa isäntäväelle tuntematon tyyppi mukaan? Eihän sillälailla nyt vaan tehdä! Mutta Anna vakuutti, että se on todellakin yleinen tapa siksi, että ihmisen ei ole hyvä olla tai matkata yksin. Isäntäperheelle saattaa tulla kiusallinen olo, jos ne huomaa, että mä olen joutunut tekemään matkani heidän luo yksin. ”Jos sä olet yksin, ihmiset ajattelee, että sä olet yksin, koska sulla ole ketään kaveria ja niille tulee kurja olo.” Tästä huolimatta mä pidin pääni ja menin vierailulle ihan vaan itsekseni. Kukaan ei sanonut mitään, mutta kun mä lähdin kotiin, mua tultiin porukalla saattamaan. Takaisin mun asuntolaani heiltä on noin 50 metriä... :)
Mä olen siis monessa tilanteessa todennut, että täällä ei taida olla sellaista käsitettä kuin tietoisesti valittu yksinäisyys. Senpä takia kaikki on ollu ihan kauhuissaan, mitä mä teen kun ensi viikolla alkaa loma. Mä siis tulin tänne jo kuukautta ennen kun lukukausi alkaa tutustuakseni ihmisiin ja kampukseen, mutta loman ajaksi lähes kaikki opiskelijat lähtevät koteihinsa. Musta olis silti ollu ihan ok oleilla täällä. Matkustella lähikyliin ja Arushaan sekä kirjoitella rauhassa gradua. Mutta muille se oli täysin mahdoton ajatus. Niinpä Anna kutsui mut kotiinsa Dar es Salaamiin ja tottakai mä suostuin. Musta on mielettömän hieno tilaisuus päästä asumaan tansanialaisessa perheessa ja Tansanian suurimmassa kaupungissa kokonainen kuukausi! Moni muukin on tässä parin viime päivän aikana pyytänyt mua luokseen asumaan, jotta en jäisi tänne yksin. Siis sellaiset ihmiset, jotka mä olen tuntenut vasta vajaan viikon, ja joille mä olen täydellinen vieras!
Tässä maassa, kulttuurissa ja ihmisissä on jotain poikkeuksellisen kaunista.