Äveriään elämä kehittyvässä maassa

Mun kuukauteni Darissa alkaa olla lopuillaan. Puitteeni lomailuun olivat paljon hienommat kuin mitä olisin osannut odottaa tai mitä edes toivoin. Oli kuitenkin hyvin mielenkiintoista seurata myös, miten varakkaat tansanialaiset elävät. Itse asiassa maan yleinen köyhyys heijastuu selkeästi myös silloin, kun sitä katsoo tästä elämäntyylistä käsin. Tämän kuukauden jälkeen voin vahvasti todeta, että kun yleinen infrastruktuuri on heikkoa, ei herrojenkaan elämä ole pelkkää herkuttelua.
Yksi esimerkki tästä on tiet. Vain yleiset päätiet ovat asfaltoituja. Sorateiden mutkaisuutta ja kuoppaisuutta ei kuitenkaan edes huomaa silloin, kun on liikkeellä kävellen, mutta koitappa ajella niillä upouudella bemarillasi. Kyllä pojat keljuttaa! Autot pomppivat holtittomasti, pohja raapii kirskuen maata joka töyssyssä eikä iskarit ja vanteet voi mitenkään kestää yli kolmenkympin tuntinopeutta ja kivet lentävät peltiä ja ikkunoita kolhien. Vielä näin sadekaudella tiet tulvivat ja joka kuoppa on täynnä mutavelliä. Autot ovat tietenkin kaikki ravassa kattoa myöten. Niin kauan siis, kun valtiolla ei ole varaa ylläpitää teitä, on varakkaankin mahdotonta koreilla menopeleillään. Myös julkinen liikenne on ongelma. Suurkaupunki tarvitsisi ehdottomasti metroja, paikallisjunia ja ratikoita, mutta niitä ei ole. Tiet ovat aina ruuhkaisia ja usein omalla autolla puolen tunnin matka kestääkin kaksi tuntia. Ihmiset ajavat miten sattuu ja onnettomuudet ovat yleisiä. Väistämisvelvollisuus on täällä ihan vitsi ja liikennettä ohjaavaa poliisiakaan ei aina viitsitä totella, varsinkaan kun on kiire. Yksityisautoilu vaikuttaa täällä siis aivan järjettömältä idealta.
Toinen esimerkki ongelmista on vesi. Näin 2,5 miljoonan asukkaan kaupungissa vettä ei meinaa riittää kaikille. Yleistä vedenjakelua ei ainakaan tänne laitakaupungille ole saatu järjestettyä. Hanoista ei siis tule vettä. Silloin tällöin vesiauto kuitenkin tuo sitä ja täyttää talon katolla olevan suuren säiliön. Kun katolla on vettä, suihkut toimivat, mutta useimmiten ei ole vettä mitä tuoda. Kadumojen tontilla on onneksi oma kaivo. Se kuitenkin tarkoittaa peseytymisen suhteen kuppisuihkua eli sitä, että entisen ulkoministerin ja parlamentin pitkäaikaisen jäsenenkin on vaan kiltisti mentävä ammeeseen saavin ja napon kanssa. Sama on tietenkin huussin kanssa. Jos haluat pöntön huuhdella on sinun lapottava vesi itse. Viime viikolla meille tuli ensimmäisen kerran koko lomani aikana vesiauto. Katolla oleva säiliö täytettiin ja minulle ilmoitettiin kohteliaasti, että suihku on taas toiminnassa ja minähän ampaisin sinne ensi töikseni. Suihku toimikin moitteettomasti siihen asti kunnes halusin lopettaa sen. Tämä ei kuitenkaan enää onnistunut. Vettä tuli tuutin täydeltä, vaikka kuinka vääntelin hanoja. Mikään ei auttanut, sillä suihku oli ollut liian kauan käyttämättömänä ja jotenkin kuivahtanut. Isäntäväestä kukaan ei ollut paikalla. Ainoastaan Maggie, yksi palvelutytöistä oli kotona eikä hänkään tiennyt mitä tehdä. Loppupäivä me sitten kahdestaan kanniskeltiin sangoilla suihkuvettä talon pihalla olevaan kaivovesisäiliöön. Vesi ei siis mennyt täysin hukkaan, mutta illalla Kadumojen palatessa kotiin katon säiliö oli kylläkin jo iloisesti lorunut tyhjäksi. Rikas tansanialainen voi siis rakentaa itselleen vaikka kuinka upean kotikylpylän, mutta kun vettä ei tule, niin milläs kylvet.
Lisäksi ongelmana on jätteiden keräys, jota ei siis ole. Roskapönttöjä olen nähnyt oikeastaan vain länsimaalaisille tarkoitetuissa isoissa ja kalliissa kauppakeskuksissa. Muulla roskat heitetään ulos. Suurin osa ihmisistä polttaa omat kotitalousjätteensä talon tontin nurkassa. Tämä tarkoittaa kaikkia roskia, kuten myös muovipulloja, joille ei ole minkäänlaista kierrätysjärjestelmää. Etenkin tienvarret ovat roskaa täynnä. Koska ei ole roskiksia ja niitä tyhjentäviä jäteautoja, ihmiset heittävät roskansa luontoon. Esimerkiksi usein näkee sitä, että juotuaan pullonsa tyhjäksi matkustaja vain tipauttaa muovipullonsa daladalan ikkunasta ulos vilkkaalle moottoritielle. Tämä roskattu ympäristö on sama sekä rikkaille, että köyhille.
Sitten on tietenkin ne sähkökatkokset. Kun sähköä on tarpeeseen nähden liian vähän, sitä kuulemma säännöstellään. Jostain kaupunginosasta vain katkaistan sähköt kokonaan hetkeksi ja sitten hetken päästä on taas toisten vuoro istua pimeässä. Joskus sähköt katkeilevat ihan itsestään. Ja oli syy nyt sitten mikä tahansa, niin katkoksia on kuitenkin päivittäin. Tämä tekeekin vaikkapa pakastimet ja jääkaapit aikalailla turhiksi kapistuksiksi. Siinä sitä sitten hienokin rouva istuu patiolla vieraidensa kanssa hiki valuen ilman tuuletinta ja hörppii lämmintä mehua.
Köyhän kotona olen täällä kohdannut sen, mitä henkilökohtainen kurjuus voi olla. Rikkaan ihmisen luona olen puolestaan parhaiten havainnut koko maan yleiset puutteelliset olosuhteet. Suuret tuloerot, korruptoituneisuus ja vain pieni korkeastikoulutettujen yläluokka eivät siis ole kenenkään etu.