Isaack Kuyonga, Annan nuorempi poika täytti viime viikolla 7 vuotta. Neljään vuoteen Isaackin syntymäpäiviä ei ole vietetty lainkaan, sillä viimeisien vuosien aikana Anna on aina tähän aikaan vuodesta ollut jo Makumirassa. Itseasiassa Isaack on syntynyt vasta myöhemmin keväällä, mutta ehdotin, että jos silti pidettäisiin tänä vuonna juhlat pienen pojan kunniaksi vielä ennen kuin joudumme lähtemään takasin Makumiraan. Anna piti ajatuksesta ja me kävimme yhdessä tilaamassa oikein sokerikuorrutetun kakun. Keskiviikkoiltana meitä oli juhlimassa Annan perhe, minä ja kolme Isaackin kaveria. Mitään koristeluja ei ollut. Ei ilmapalloja, ei merirosvo tai supermies aiheisia paperimukeja, lautasia tai lautasliinoja, ei ongintaa, ei aasinhäntäleikkiä tai mitään muutakaan ohjattua toimintaa. Juhla kesti noin 30 minuuttia, joista isä ehti olla paikalla viisi, kunnes hänen oli palattava taas takaisin verstaalle. Juhlapöydässä ei ollut kaiken maailman keksejä, karkkeja ja pullia vaan ainoastaan kakku, josta jokaiselle vieraalle riitti muutama suupala. Isaack oli kuitenkin suunnattoman onnellinen. Hänet oli juhlan kunniaksi puettu vaaleisiin suoriin housuihin ja keltaiseen kauluspaitaan. Poika hymyili iloisena, tanssia hytkyi koko ajan ja lauloi itselleen yhä uudestaan ”paljon onnea vaan”.
Anna koki, että minulla on jotain erityisen tärkeää annettavaa myös hänen toiselle pojalleen Ibrahimille, joka on nyt 12-vuotias varhaisteini. Anna oli nimittäin vakavasti sitä mieltä, että MINÄ olisin oikea henkilö kertomaan tosiasioita hänen pojalleen seksistä, lapsien saamisesta, ehkäisystä ja sukupuolitaudeista... Pari viikkoa sitten lounaalla, me puhuimme Annan kanssa HIV ja Aidsin kirouksesta Afrikassa. Puhe ajautui myös Afrikan moniin teiniraskauksiin sekä seksivalistuksen puutteeseen Tansaniassa. Kouluissa, edes lukioissa nuorille ei kerrota mitään raskaaksi tulemisesta tai sukupuolitaudeista. Tästä syystä sekä nuorten että aikuistenkin keskuudessa kiertää todella kummallisia huhuja seksistä, ehkäisystä ja esimerkiksi HIVin parannuskeinoista. Lisäksi edes aikuiset naiset eivät aina tarkalleen tiedä, mitä vaikkapa kuukautiskierron aikana tapahtuu. Kerroin Annalle, kuinka Suomessa jo ensimmäisellä luokalla lapsille selitetään nisäkkäiden ja siis myös ihmisten lisääntyminen. Vitosluokalla puhutaan murrosiästä ja sivutaan seksiä ja sukupuolitauteja. Kasiluokalla kaikki selostetaan läpi tarkemmin ja aiheesta keskustellaan avoimesti. Tässä vaiheessa Anna, pian nelikymppinen aikuinen nainen näytti melko vaikealta ja katseli tiukasti ruokaansa. Niin suuresta tabusta oli kuitenkin kyse. Jätin siis kertomatta jutun siitä, kuinka yläasteeni mursuviiksinen biologian opettaja koko luokan edessä nyppäsi kondomin rempseästi karttakepin nokkaan, noin niinkun esimerkkinä, vaikka tämä muisto mua itseäni niin kovasti alkoikin naurattaa. Aihe oli aivan liian vakava ja jäykkä minkäänlaisille vitsipuheille. Anna kuitenkin kovasti halusi tietää siitä, miten tällainen kasvatus nuoriin Suomessa vaikuttaa. Lisääkö se nuorten kiinnostusta kokeilla seksiä jo hyvin nuorina vai jääkö tutustumisen tarve vähemmälle, jos asioista on kerrottu etukäteen eikä niistä tarvitse itse ottaa selvää? Anna on työskennellessään seurakuntanuorten kanssa huomannut, että tansanialaisista 12-13 -vuotiaista nuorista suurin osa on jo harrastanut seksiä kokeilumielessä, usein jonkun kaverinsa kanssa, koska halusivat tietää, mitä se on. Kerroin Annalle, että tutkimusten mukaan vastaava ikä Suomessa on 16-21 vuotta ja suurin osa ensimmäisistä kerroista tapahtuu parisuhteissa. Mä taisin saada Annan vakuuttuneeksi oikean tiedon tärkeydestä, sillä Isaackin syntymäpäivillä Anna sitten aivan yllättäen pamautti juhlapöydässä: ”Ibrahim, tässä jonain päivänä Jennillä on juteltavaa sinun kanssasi. Hän kertoo sinulle eräästä tärkeästä asiasta ja toivon sinun kuuntelevan erittäin tarkkaan.” Tämän jälkeen Anna katsoi minuun hyvin merkitsevästi ja vakavana. Suu täynnä kakkua ja suupielet sokerikuorrutuksessa en voinut muuta kuin nyökätä. Kuinka oikeassa olinkaan, kun ensimmäisessä blogitekstissäni kirjoitin, "...etten hyvälläkään valmistelulla voi täysin varautua kaikkeen...”
Ibrahimin on määrä saapua aivan näillä minuuteilla. Mä tiedän, kuinka poikkeuksellinen afrikkalainen äiti Anna tässä asiassa on ja olen hyvin ylpeä hänestä. Hänelle itselleen ei ole kukaan koskaan kertonut mitään koko aiheesta, joten hän kokee, että minä ”valistuksen käyneenä” osaan selittää asiat paremmin. Mielestäni onkin hyvä kertoa nuorille faktoja, jotta he eivät sitten mene kavereiden huhupuheisiin, valheisiin ja retosteluihin. Kun kerron yhdelle, hän saattaa jakaa jotain kuulemastaan myös kavereilleen. Ja vaikka ei puhuisikaan, ainakin hän sitten itse tietää. Esimerkiksi vuonna 2006 aids tappoi Afrikassa noin 350 000 ihmistä ja 1,9 miljoonaa lasta jäi aids orvoiksi. Minulla on siis edessäni hyvin merkityksellinen tehtävä.
Tuossa se poika nyt on, täysin tietämättömänä mitä tuleman pitää. Eikun siis ”Kröhöm” ja härkää sarvista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti